Jyrkkä kaurapuuro!

Keväällä 2025 järjestimme Kajaanissa kahdesti Moninaiset iltamat – rennot ja kaikille avoimet tapahtumat, joiden tavoitteena oli vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tarjota mahdollisuus tutustumiseen ja verkostoitumiseen yhteisen, kiinnostavan aiheen äärellä.

Molemmat iltamat pidettiin tunnelmallisella Seminaarin Taidekampuksella Tapahtumien emäntänä toimi meidän Moninainen Kainuu -hankeemme lisäksi Taidekampuksen yhteisökoordinaattori Karoliina Kuvaja. Ensimmäisten iltamien järjestelyissä oli mukana myös Kainuun Liiton aluekehitysasiantuntija Minna Komulainen.

Ja miten kaurapuuro liittyy näihin iltamiin? Se selviää myöhemmin tässä kirjoituksessa!

Moninaiset iltamat × paikkamuotoilu

Ensimmäisten, maaliskuussa järjestettyjen iltamien teemana oli paikkamuotoilu ja tasa-arvoinen Kainuu. Illan alustajana kuultiin etäyhteyden kautta paikkamuotoilija Päivi Raiviota (Raivio & Bumann), joka johdatti osallistujat aiheen pariin innostavien ja havainnollistavien esimerkkien avulla. Hän avasi, mitä paikkamuotoilu – eli placemaking – tarkoittaa ja millaisin keinoin sitä voidaan toteuttaa.

Paikkamuotoilu on kaupunkisuunnittelun ja -muotoilun lähestymistapa, joka keskittyy ennen kaikkea käyttäjien tarpeisiin. Sen tavoitteena on luoda toimivia, kauniita ja merkityksellisiä paikkoja sekä lisätä ympäristön viihtyisyyttä. Paikkamuotoilun avulla voidaan kehittää tiloja, jotka ovat paitsi turvallisia myös yhteisöllisiä – paikkoja, joissa ihmisten on helppo kohdata ja olla vuorovaikutuksessa.

Toisin kuin kaavoitus tai rakennussuunnittelu, paikkamuotoilu ei edellytä raskaita prosesseja tai suuria resursseja. Se on käyttäjälähtöistä ja osallistavaa kehittämistä, jota voidaan toteuttaa myös nopeasti ja pienimuotoisesti. Päivi Raivion mukaan paikkamuotoilun periaatteet soveltuvat yhtä hyvin niin kaupunkikeskustoihin kuin kylämäisiin ympäristöihinkin.

Näkökulmia Kajaanin keskusta-alueiden viihtyisyyteen

Päivi Raivio esitti alustuksensa lopussa muutaman ideakuvan siitä, miten hänen mielestään Kajaanin keskustassa paikkamuotoilua voitaisiin hyödyntää. Hänen alustuksestaan inspiroituneena osallistujat pääsivät paneutumaan tarkemmin paikkamuotoiluun ja kaupunkikokemukseen Karttaverstas -työpajan avulla. Osallistujat jakaantuivat ryhmiin, ja saivat käyttöönsä isot karttapohjat Kajaanin keskusta-alueesta ja Otanmäen ja Vuolijoen taajamista sekä Paltaniemen kylästä. Työpajan tehtävänantona oli pohtia yhdessä, mitkä paikat näillä keskusta-alueilla tuntuvat viihtyisiltä ja miellyttäviltä ja löytyykö alueilta epämiellyttäviä paikkoja, ja merkitä nämä paikat kartalle erivärisin tarroin. Ryhmät merkitsivät karttoihin myös paikkoja, joihin heillä oli kehittämisideoita tai -toiveita sekä reittejä, joita on mukava kulkea jalkaisin tai pyörällä. Työskentelyn jälkeen ryhmät esittelivät ajatuksensa ja näkemyksensä muille osallistujille.

Vihreää, vihreää… mutta näimme myös punaista

Ryhmien työskentely oli pulppuavaa ja innostunutta, ja työpajaan varattu tunti kului kuin siivillä vilkkaiden keskustelujen parissa. Oli ilahduttavaa huomata, että kaikissa ryhmissä keskusta-alueille ja lähimaisemiin merkittiin runsaasti paikkoja ja reittejä vihreällä – värillä, joka kuvasi miellyttäviä ja viihtyisiä paikkoja.

Suurin osa näistä paikoista oli kirjaimellisestikin vihreitä: puistoja, lähimetsiä ja muita viheralueita. Keskusteluissa korostui erityisesti puiden merkitys. Karttoihin merkittiin tärkeinä ja kauniina myös yksittäisiä suuria puita ja vanhoja käkkärämäntyjä, jotka tarjoavat suojaa niin sateelta kuin kesäkuumaltakin.

Myös vesistöjen ranta-alueet nousivat vahvasti esiin viihtyisinä paikkoina. Niitä kiertävät kulkureitit ja polut olivat ryhmien lempireittejä. Todettiinpa keskusteluissa myös, että Kajaanissa on aivan keskustan tuntumassa harvinaisen hieno mahdollisuus virkistäytyä vesistöjen äärellä – etuoikeus, joka ei ole itsestäänselvyys edes tuhansien järvien Suomessa.

Kajaanin keskustan vesialueiden lisäksi myös Paltaniemen ja Vuolijoen rannat sekä Otanmäen maauimala nousivat esiin paikkoina, joita osallistujat pitivät erityisen miellyttävinä ja viihtyisinä.

Epämiellyttäviä paikkoja ryhmät merkitsivät kartoille punaisella värillä. Useiden ryhmien punakynät ympyröivät kartalta Kajaanin keskustan kevyen liikenteen alikulkutunneleita, jotka koettiin kolkoiksi ja pimeiksi. Erityisesti Prisman parkkihalli ja alikulkutunneli sai monta punaista merkintää. Kartoille merkattiin epäviihtyisäksi tai epämiellyttäviksi paikoiksi myös kevyelle liikenteelle hankalia risteysalueita sekä levottomaksi alueeksi koettu rautatieaseman asemalaiturin seutu.

Keltaisia toiveita

Keltaisilla tarroilla ja muistiinpanoilla puolestaan kirjattiin kehittämisideoita ja toiveita. Ne liittyivät ennen kaikkea Kajaanin keskustan elävöittämiseen ja jokirantojen hyödyntämiseen. Toiveissa oli, että rantoja kehitettäisiin entistä enemmän virkistyskäyttöön sekä Renforsin rannan suuntaan että kohti Petäisenniskaa. Keskustan viheralueille kaivattiin lisää puita tarjoamaan varjoa hellepäiviin ja toimimaan melusuojina.

Myös taiteen koettiin lisäävän viihtyisyyttä. Esimerkiksi Taidevaltatie Toivon toteuttamaa Taidekatuprojektia, jossa keskustan tyhjien liiketilojen ikkunoihin tuotiin taidetta, pidettiin onnistuneena – ja vastaavia avauksia toivottiin myös lisää.

Kehittämistoiveissa nousivat esiin myös Kajaanin rauniolinna, jonka aluetta haluttiin kehittää sekä paikallisten että matkailijoiden näkökulmasta, sekä kaupunginkirjaston yläkerta, johon toivottiin enemmän toimintaa lapsille ja lapsiperheille.

Lisäksi Kaupunginlammen liikuntapuiston läheisyyteen kaivattiin lasten leikkipaikkaa, joka mahdollistaisi kaikenikäisten yhteisen ajanvieton. Samalla toivottiin, että alueelle istutettaisiin lisää puita tuomaan varjoa, sillä alueelle istutetut puuntaimet eivät vielä tarjoa suojaa kesän paahteelta.

Vuonna 2030 Kainuu on turvallinen paikka kaikille

Ensimmäisten iltamien lopuksi Karttaverstas -työpajan jälkeen paneuduimme vielä Kainuun Liiton aluekehitysasiantuntija Minna Komulaisen johdolla pohtimaan tasa-arvoisuuden toteutumista Kainuussa. Visioimme Tulevaisuuden otsikot-menetelmä avulla, millaisen tasa-arvoisen Kainuun tahtoisimme vuonna 2030. Illan osallistujat eläytyivät Kainuun Sanomien toimittajien rooliin ja kirjoittivat ryhmissä tulevaisuuden Kainarin etusivun uutisotsikot unelmien tasa-arvoisen Kainuun näkökulmasta. Toimittajajoukon laatimat etusivut ja otsikot olivat toinen toistaan hienompia ja piirsivät kuvan tulevaisuuden Kainuusta turvallisena paikkana kaikille. Yhden etusivun mukaan vuonna 2030 Kainuu paras paikka kasvattaa lapset!

Moninaiset iltamat x tarinallisuus – ja se kaurapuuro!

Huhtikuussa järjestettyjen iltamien teema oli tarinallisuus. Tarinat ja tarinallistaminen ovat keinoja vaikuttaa, viestiä ja sitouttaa. Ihmiset hahmottavat maailmaa tarinoiden kautta – ne herättävät tunteita, jäävät mieleen ja auttavat ymmärtämään monimutkaisiakin asioita. Paikkaan liittyvät tarinat voivat muokata voimakkaasti mielikuvaamme paikasta, etenkin silloin, jos emme ole itse koskaan käyneet kyseisessä paikassa.

Kainuuseen liittyvät tarinat ja mielikuvat olivat lähtökohtana iltamien keskusteluille. Kokoonnuimme jälleen Seminaarin Taidekampukselle, ja tällä kertaa joukkoon saatiin ilahduttavasti myös uusia osallistujia. Illan aikana jatkoimme paikan kokemisen ja maakuntakuvan pohdintaa – tällä kertaa paikkalähtöisen tarinallisuuden näkökulmasta. Illan pohdinnat keskittyivät erityisesti nykyhetken ja lähimenneisyyden tarinoihin, eivät niinkään historiallisiin kertomuksiin tai Kainuun rikkaaseen kirjallisuusperinteeseen.

Illan aluksi pääsimme kirjaimellisesti äänestämään jaloillamme. Taidekampuksen teatterisalin seinälle ja lattiaan heijastettiin jana, jonka ääripäihin oli asetettu erilaisia – usein toistensa vastakohtia olevia – sanoja. Tehtävänä oli pohtia, kumpi ääripäistä kuvasi Kainuuta paremmin, ja liikkua janalla lähemmäs omaa valintaa.

Ja nyt päästään vihdoin siihen kaurapuuroon!

Janatyöskentelyssä kysyimme muun muassa: Jos Kainuu olisi vuorokaudenaika, olisiko se illansuu vai aamunkoitto? Entä jos Kainuu olisi tuntu – olisiko se betoni vai pumpuli? Vastaukset hajaantuivat osallistujien kesken mukavasti, ja perustelut olivat monipuolisia ja herättivät vilkasta keskustelua.

Erityisen paljon näkemyksiä jakoi kysymys: Jos Kainuu olisi ruokalaji, olisiko se tofu tikka masala vai kaurapuuro? Osa asettui tiukasti tofu tikka masalan kannalle – heidän mielestään Kainuu kansainvälistyy, ja kansainvälisyyttä toivottiin lisää niin työelämään kuin ravintolakulttuuriinkin. Mutta myös kaurapuurolla oli vankka kannattajakuntansa.

Yksi osallistuja asettui janan kaurapuuro-päähän niin pitkälle kuin mahdollista. Kun harjoituksen fasilitoinut Karoliina kysyi osallistujalta perusteluja ”jyrkälle kaurapuurolle”, vastaus oli selkeä: kaura kasvaa Kainuussa hyvin, ja sen viljely tukee maaseudun elinvoimaa sekä tarjoaa puhdasta, ilmastoviisasta lähiruokaa niin kainuulaisille kuin muillekin.

Yhteenvetona janatyöskentelystä voi todeta, että paikkaan liittyvät mielikuvat ovat hyvin henkilökohtaisia. Niihin vaikuttavat oma tulkinta, kokemus ja arvot. Silti erilaiset näkemykset voivat myös täydentää toisiaan – Kainuu voi olla yhtä aikaa sekä tofu tikka masalan että kotoisan kaurapuuron maakunta!

Tarinoita ihmisistä ja kohtaamisista

Toisten iltamien päätteeksi osallistujat pääsivät pareittain muistelemaan henkilökohtaisia, Kainuussa sattuneita kohtaamisia ja tarinoita. Osallistujat kertoivat tarinansa parilleen, jonka jälkeen parit puolestaan pääsivät kertomaan toistensa tarinat koko ryhmälle. Melkoisia sattumuksia oli osallistujajoukolle kertynyt Kainuun maakunnassa! Monia tarinoita yhdisti ystävällisen, tuntemattoman ihmisen kanssa kohtaaminen ja tutustuminen, niin Hossan erätulilla kuin autokorjaamollakin. Näissä tositapahtumiin perustuvissa nykypäivän tarinoissa kainuulaiset ihmiset näyttäytyivät ystävällisinä ja avuliaina. Tällaiset tarinat voivat vahvistaa yhteisöllisyyttämme ja ylpeyttä omasta kotiseudustamme. Kun me paikallisina kerromme omia kokemuksiamme, me rakennamme elävää ja monipuolista kuvaa Kainuusta. Maine rakentuu myös tarinoista!

 Moninaiset iltamat kohtaamisen paikkana

Kevään Moninaiset iltamat toivat yhteen ihmisiä, näkemyksiä ja tarinoita. Paikkamuotoilun ja tarinallisuuden teemat herättivät ajatuksia Kainuun viihtyisyydestä, identiteetistä ja tulevaisuudesta. Keskustelujen ja kohtaamisten kautta syntyi oivalluksia, uusia näkökulmia – ja yhteinen kokemus siitä, että Kainuu voi olla yhtä aikaa sekä kansainvälistyvä tofu tikka masala että kotoinen kaurapuuro.

Lämmin kiitos kaikille osallistujille! Teidän panoksenne teki iltamista monipuoliset, elävät ja antoisat. On hienoa huomata, kuinka yhteisten teemojen äärellä syntyy yhteisöllisyyttä ja uusia tarinoita!

Elokuisin terveisin,

Marjo